Yhdentahden

Hetken jo luulin, että ajatus hiipii pääkoppaani. Vaan taisi ollakin myrskyä edeltävä tuulahdus ikkunanvälistä. On se kyllä melkoinen keli, ulkona siis. Ei kai se keli sisälle vaikuta kun pitää ikkunat säpissä. Olikohan mulla kellekään mitään asiaa tänään? Sanomista?

Tulisikohan tähän väliin runon tynkä tai no muutama sananen sattumista - ei en ole keittoa syönyt.

No ei tullu... enempää en uskalla äkistää, tulee vielä housuun.

Aamujunassa hörppäsin tapani mukaisesti annoksen erittäin hyvää kahvia, no pakkohan sen on olla hyvää, siis 1,70€ kuppi. Tai no pahvimukillinen, Mutta pakkohan sen on hyvää olla... tuolla hinnalla. Eikä se kyllä kummoista ollut, väljähtänyttä ja hetkessä kylmän puoleista. Kyllä mä sen join. Nuuka. Tyttö oli kyllä kaunis. En... en ollut rähmiä silmistä pois pyyhkinyt, mutta muistan sen jo äänestä, sellainen sirkuttaja. Olikohan sillä kuukautiset? Ai miten niinkö? Ääni ei hymyillyt, kyllä minusta ääni voi hymyillä. Saattoihan se olla niinkin oli saanut taikka jäänyt saamatta.... Se on kanssa kyllä ihme juttu, kuinka sekin vaikuttaa... siis saaminen ja saamattomuus. Ehkä hän olikin vain väsynyt aikaisesta heräämisestä. Mistäs minä sen tietäisin?
Kysyähän tietty olisin voinut. Vieras ihminen. Olisi varmaan pitänyt tarjota sille kakskytsenttistä, vähän makeata suuhunpantavaa siis, sen verran sellainen konvehti maksaa. Olen kyllä huomannut että sillä kakskytsenttisellä saa ihmiselle helposti hyvän mielen.

No se senteistä...

No nyt alkoi iltapäivän väsymys, eikä oo edes iltapäiväkahviseuraa tyrkyllä. Yksinäistä.
Ihmisten keskellä.

Taidankin mennä katsoon tonne alakertaan, että irtoisko... hymy edes, kevyen naurahduksen saattelemana - kunhan ei vaan naukaise. Kerran tuli kohdattua naistentansseissa oikea kurnau, Tiedän olihan se yllätys minullekin, että tuli mua hakeen tanssimaan. Eka kerta, siis jokseenkin neitseellistä sanoisin, olleen silloin.
Kappale oli joku vanha Anka, muistaakseni. Siin laulettiin jotenkin niin et "juu aar mai destinii, juu aar mai ounli van" tai sit se oli joku ihan muu biisi. Oliskohan se muuten ollutkin sokea, kun mua tuli hakeen. Kuuro se ainakin oli, vai olisko vaan muuten tykännyt kävellä varpaillani saksalaisen marssin tahtiin.

Niin siis miten niin kurnau... no kun se koko aika korisi korvaan, ihan kuin ois kissa kehrännyt vai olisikohan se ollutkin lähempänä kiviporaa... No hyvät oli siis tärinät kuitenkin.

Mut nyt mä lähden vonkaan...

Siis kahvit on juotu ja lannoitteet jauhettu (kuvainnollisesti, siis viksummin vois kai sanoa et "Smool talkit" on hoidettu, pölähdys jäi)

Jäin vielä miettiin, että onkohan tää mun elämäni oikein raiteillaan. No on tietty sillai, että joka päivä olen raiteilla parisen tuntia. Mitä vit.... mä oikein rupesin höpiseen. Kiinnostaa varmaan ihan yhtä paljon ku se että tykkään pyyhkiä embolla, lambikin on ihan jees, mutta pelkään aina et joku tulee kytkeen ittensä meidän paskaputkeen ja syyttää eläimen alistamisesta.

Raiteilla olemisesta ja eläimellisyydestä tulikin mieleeni, et koskahan joku puuttuu siihen kun paikallisjunassa ollaan kuin sillit purkissa. Juu ei se aina ole epämiellyttävää, ainakaan itselle.

Toista voisi tietty sanoa nuori nainen, jonka korvaan huohottaa tälläinen keski-ikäin... eiku parhaassa iässä oleva keskivartalon kehittämiseen keskittynyt uros. Mut kyllä kai sitä pitäisi olla joku muu paikka olla lähellä, vai?

enkä kyllä itse tykkää siitä kun vedet valuu silmistä, tuoksusta ei voi puhua, koska siinä sekoittuu eilisestä halpa viini ja virtsan vireä tirahdus, näitäkin on tullut koettua... junassa.

Niin katosi vissiin se mitä olin sanomassa, siis et kuinka ihmisiä voidaan kohdella niin. Ja vieläpä maksavia matkustajia, joita lienee myös joukossa on. (Tarkemmat tiedot osoitteesta www.vr.fi tai jostain ihan muualta)

Ptruu.... takaisin elämääni.

Mihin?

Tänään on siis keskiviikko, perjantain aaton aatto, viimeinen muuten tälle vuodelle!

Mitäs mä sitten tänään vielä teen? Eilen tuli käytyä siis yhdellä oluella, joten tänään ei ole sen vuoro. Tai ainahan sitä nyt yhdellä voi käydä, ravitseva keskiolut puoli litraa vitamiinipitoista nestettä. Terveellistä.

Sitä paitsi siellähän on kiva katsella elämiä ja kohtaloita. Kun ei tartte työkseen siellä olla. Kapakassa.

Ajatella, aamulla vaimo sanois, et "Nouse ylös, siivoot tänään kun mä olen töissä ja sulla on vasta iltavuoro" Itseltä väsynyt joo.. (mielessä et justahan mä vasta nukahdin kun olin töissä kolmeen). Pienet tirsat. Kello yksitoista. Kiukkuinen puhelu "#?* et sit ole vienny edes mattoja pihalle". "Käyt sit kaupassa, lista on pöydällä" Voi vit... on ensimmäinen ajatus. Matot pihalle, luuttu heiluun, .... perkele anopin tuoma maljakko räsähti. Piiloon... Sit kauppaan ja kotiin, vaimon kevytlevite unohtu, eiku takaisin. Kiire kiire kiire. Töihin. Vituttaa.
Ensimmäinen asiakas, elähtänyt daami, turkissa karvanlähtöaika, huolitellusti huulipunat kaartaa kaukaa huulien ulkopuolelta. "Yksi iso olut, kiitos!" Kohteliaasti lasket oluen ja sanot hinnan " 4 euroa eli 26 mummon markkaa". Vastaukseksi irvistävä hymy ja "Kallista!" En ei uskalla sanoa että Elämä on. Mielessä vieläkin paskamainen aamu, ja edessä vittumainen ilta.
Ja pakko hymyillä!

Ei helv.... ei minun ammattini!

Tää on mulle ihan uus juttu, siis tälläinen kirjoittaminen. Et oon ehkä vähän hakuses, no sellaista se elämä on. Kai?

Siis onkohan tää nyt sitä vapaata tajunnanvirtaa, mitä joskus armonvuonna ennen vuotta 1980 rakas äidinkielenopettaja hoki. No ei se mikään rakas ollut! Joskus totesi, että "Kuulkaas pojat, minä olen aivan varma, että kun te kirjoitatte tytölle rakkauskirjeen, niin siinä lukee : Mä rakstan sua, rakstaksä mua, Raksti rutuun"

Eipä ole tullu annettua palautetta, että usein olen tuota käyttänyt. Vieläköhän se elää? Tokkopa olihan se aika vanha jo silloin, ainakin 40 vee. Voi helv... Anteeksi! Siis mäkin olen ja ihan tälläinen teini vielä. Tarttee varmaankin miettiä että mikä mahtoi olla nimi...

Ei muuten varmaan uskoisi, että oon kirjoittanut jotain runon tapaisia, vapaaehtoisesti!

Myönnän, että vähän vammahan se on... Siis iso mies kirjoittaa rakkaudesta, onko koolla väliä?
Enpä ole aiemmin miettinyt, no hyvä on! Olen miettinyt, mutta ei se silloin ole liittynyt runojen kirjoittamiseen.

Ja per.... jukeboxi soittaa "pidä pienestä kii"

Tarttee tarkistaa toi lääkitys,
kahvia lisää, ettei liikaa herkisty.

Istutaan kahdestaan kaljalla, no yhdellä vain tietenkin! Onhan arki. Siis Paavo ja minä. Juu nuori juippi ja vanha äijä.
Suomalaisessa perinnekapakassa, räkäposkelle ja sillai. Saatanan moinen savu, ei oo ilmastointia ei....
Baaritiskillä jotain meteliä, korotettua ääntä... ei mitään huitomista, vielä. On tää hienoa, jotenkin niin suomalaista. Ei mitään vitun viinejä, ku keppanaa ja kossua. Naisetkin on niin kauniita, no se oli vitsi! Mutta kyllä elämä on jättänyt jälkensä, heihin.
"Nyt sinä lähte ulos" .... kuuluu hoono soome kielel. Pieni ikirusketuksella varustettu villapaitainen heppu saattaa hellänvarovasti tuuppien
päätään pidemmän suupaltin pihalle, ei vastarintaa.
Mutta helvetti tätäkö on perinnekapakan nykyisyys? Hoono soome kieli ja heti ku vähän käyttää ääntään niin saatetaan pihalle, eihän siinä ehdi edes tappelua tulla. Ilmankos nykyään tapetaan pihalle, kun sisällä ei saa tehdä mitään kivaa.