Yhdentahden

Siis kahvit on juotu ja lannoitteet jauhettu (kuvainnollisesti, siis viksummin vois kai sanoa et "Smool talkit" on hoidettu, pölähdys jäi)

Jäin vielä miettiin, että onkohan tää mun elämäni oikein raiteillaan. No on tietty sillai, että joka päivä olen raiteilla parisen tuntia. Mitä vit.... mä oikein rupesin höpiseen. Kiinnostaa varmaan ihan yhtä paljon ku se että tykkään pyyhkiä embolla, lambikin on ihan jees, mutta pelkään aina et joku tulee kytkeen ittensä meidän paskaputkeen ja syyttää eläimen alistamisesta.

Raiteilla olemisesta ja eläimellisyydestä tulikin mieleeni, et koskahan joku puuttuu siihen kun paikallisjunassa ollaan kuin sillit purkissa. Juu ei se aina ole epämiellyttävää, ainakaan itselle.

Toista voisi tietty sanoa nuori nainen, jonka korvaan huohottaa tälläinen keski-ikäin... eiku parhaassa iässä oleva keskivartalon kehittämiseen keskittynyt uros. Mut kyllä kai sitä pitäisi olla joku muu paikka olla lähellä, vai?

enkä kyllä itse tykkää siitä kun vedet valuu silmistä, tuoksusta ei voi puhua, koska siinä sekoittuu eilisestä halpa viini ja virtsan vireä tirahdus, näitäkin on tullut koettua... junassa.

Niin katosi vissiin se mitä olin sanomassa, siis et kuinka ihmisiä voidaan kohdella niin. Ja vieläpä maksavia matkustajia, joita lienee myös joukossa on. (Tarkemmat tiedot osoitteesta www.vr.fi tai jostain ihan muualta)

Ptruu.... takaisin elämääni.

Mihin?

Tänään on siis keskiviikko, perjantain aaton aatto, viimeinen muuten tälle vuodelle!

Mitäs mä sitten tänään vielä teen? Eilen tuli käytyä siis yhdellä oluella, joten tänään ei ole sen vuoro. Tai ainahan sitä nyt yhdellä voi käydä, ravitseva keskiolut puoli litraa vitamiinipitoista nestettä. Terveellistä.

Sitä paitsi siellähän on kiva katsella elämiä ja kohtaloita. Kun ei tartte työkseen siellä olla. Kapakassa.

Ajatella, aamulla vaimo sanois, et "Nouse ylös, siivoot tänään kun mä olen töissä ja sulla on vasta iltavuoro" Itseltä väsynyt joo.. (mielessä et justahan mä vasta nukahdin kun olin töissä kolmeen). Pienet tirsat. Kello yksitoista. Kiukkuinen puhelu "#?* et sit ole vienny edes mattoja pihalle". "Käyt sit kaupassa, lista on pöydällä" Voi vit... on ensimmäinen ajatus. Matot pihalle, luuttu heiluun, .... perkele anopin tuoma maljakko räsähti. Piiloon... Sit kauppaan ja kotiin, vaimon kevytlevite unohtu, eiku takaisin. Kiire kiire kiire. Töihin. Vituttaa.
Ensimmäinen asiakas, elähtänyt daami, turkissa karvanlähtöaika, huolitellusti huulipunat kaartaa kaukaa huulien ulkopuolelta. "Yksi iso olut, kiitos!" Kohteliaasti lasket oluen ja sanot hinnan " 4 euroa eli 26 mummon markkaa". Vastaukseksi irvistävä hymy ja "Kallista!" En ei uskalla sanoa että Elämä on. Mielessä vieläkin paskamainen aamu, ja edessä vittumainen ilta.
Ja pakko hymyillä!

Ei helv.... ei minun ammattini!