Tuesday, May 12, 2009
Junailua 12.05.09
Istun junassa, vanha kunnon aamujuna. Tuttujakin on. Jo tullessani huomasin että minullahan on ystäviä, jaa kuinka niin? No kun tulin tähän niin useammastakin suusta tuli kommenttia että ”taasko olet täällä”, minut on siis noteerattu. Parasta on muuten tulla hieman jälkijoukoissa tällaiseen junaan, jottei mene kenenkään paikalle. Toki murhaavista katseista, jotka saavat pintaverenkierron elpymään, pitäisi heti oivaltaa että on ihan väärällä paikalla, ja sitten pyytää nöyrästi anteeksi huonoja tapojaan.. Näin toimitaan siis tässä maailmassa, jota junamaailmaksi kutsun.
En tainnut vielä ehtiä kertomaan ajatustani äskeistä, no se meni jo, enkä ole varma että oliko se edes oikeasti ajatus. LEHMÄ, haa ehdinpäs näkemään, en hihkaissut ääneen koska eihän kaikki kuitenkaan olisi ymmärtäneet, ja ne jotka olisivat ymmärtäneet olisivat alkaneet kiukuttelemaan, kun en ollut sanonut että kisa on käynnissä. Pienisieluisia, sanon minä.
Ajatella, kuinka sivistävää on tällainen matkustaminen. Toisaalla puhutaan Kemijärvestä ja Kekkosesta, toisaalla taas Pietarin matkailusta. No toisaalta ollaanko siinä nyt sitten niin kovin kaukana toisistaan. Molemmissahan on varmasti paljon hyvääkin. Ei, en minä arvostele Kekkosta, siihen olen aivan liian nuori. Hienoa sinänsä että voi olla johonkin vielä liian nuori.
Järvenpää, siis ohitamme juuri pikajunan arvoisella vauhdilla, noin 30 kilometriä tunnissa. JIPPII! Hei nyt on kiire, kiire….. santsikuppi kahvia, tänne ja heti.
No niin, nyt on taas kaikki hyvin, juna ei liiku ja kuppi täynnä kahvia, tämä sitä on elämää. Tämähän sopii tavallaan tuohon Kekkosen aikaan, eikös siinäkin ollut parhaimmillaan pysähtyneisyyden aikakautta. Kaikki meni niin kuin meni, niin kuin Kekkonen sanoi. Oi niitä aikoja, joista en siis tiedä oikeastaan mitään sanomisen arvoista, mutta kait siihen voin ottaa kantaa, kun itseäni nuoremmatkin kommentoivat kuinka pärjättiin sodassa, no tai ainakin ikäistäni vain hieman vanhemmat. Liekö hekään syntyneet ennen kuin sota oli jo ohi. Tämähän sananvapautta.
Oho, olen päässyt jo monta riviä, ilman minkäänlaista viittausta naisten ja miesten eroihin, samankaltaisuuteen tai yleensäkään sukupuoliin. Ystäväni Jussi jo varmaankin tässä kohdin odottaisi ja miettisi hiljaa mielessään, mikä sinänsä ei ole hänelle ominaista, siis hiljaa miettiminen, niin siis sitä hän miettisi, että missä mennään, eikö yhtään alapääviittauksia tai seksuaalista häirintää, täysin ilman huumoria joka ei jätä miehen mielestä arvailujen varaan mitään. No hyvä on Jussi. Kerronpa nyt muutaman havainnon.
Hetki sitten minut ohitti nuori nainen. Ei, en katsonut perään sillä sehän ei olisi ollut soveliasta. No tietenkin katsoin. Roineen armaiset aallot.. Sopimatonta käytöstä sanoisin. Mitenköhän muuten kävisikään oikeudessa? Vanhalla miehellä jäi hengitys kesken, sydän löi muutaman ylimääräisen ja seurauksena tajuttomuus. Ameerikassa siitä saisi miljoonia.
Mutta ei meillä Suomessa, enpä usko. Sanonpa sen että elämä on.
Tikkurila. Taidanpa nyt jo vaieta ja keskitynpä havainnointiin. Kiitos seurastasi.
En tainnut vielä ehtiä kertomaan ajatustani äskeistä, no se meni jo, enkä ole varma että oliko se edes oikeasti ajatus. LEHMÄ, haa ehdinpäs näkemään, en hihkaissut ääneen koska eihän kaikki kuitenkaan olisi ymmärtäneet, ja ne jotka olisivat ymmärtäneet olisivat alkaneet kiukuttelemaan, kun en ollut sanonut että kisa on käynnissä. Pienisieluisia, sanon minä.
Ajatella, kuinka sivistävää on tällainen matkustaminen. Toisaalla puhutaan Kemijärvestä ja Kekkosesta, toisaalla taas Pietarin matkailusta. No toisaalta ollaanko siinä nyt sitten niin kovin kaukana toisistaan. Molemmissahan on varmasti paljon hyvääkin. Ei, en minä arvostele Kekkosta, siihen olen aivan liian nuori. Hienoa sinänsä että voi olla johonkin vielä liian nuori.
Järvenpää, siis ohitamme juuri pikajunan arvoisella vauhdilla, noin 30 kilometriä tunnissa. JIPPII! Hei nyt on kiire, kiire….. santsikuppi kahvia, tänne ja heti.
No niin, nyt on taas kaikki hyvin, juna ei liiku ja kuppi täynnä kahvia, tämä sitä on elämää. Tämähän sopii tavallaan tuohon Kekkosen aikaan, eikös siinäkin ollut parhaimmillaan pysähtyneisyyden aikakautta. Kaikki meni niin kuin meni, niin kuin Kekkonen sanoi. Oi niitä aikoja, joista en siis tiedä oikeastaan mitään sanomisen arvoista, mutta kait siihen voin ottaa kantaa, kun itseäni nuoremmatkin kommentoivat kuinka pärjättiin sodassa, no tai ainakin ikäistäni vain hieman vanhemmat. Liekö hekään syntyneet ennen kuin sota oli jo ohi. Tämähän sananvapautta.
Oho, olen päässyt jo monta riviä, ilman minkäänlaista viittausta naisten ja miesten eroihin, samankaltaisuuteen tai yleensäkään sukupuoliin. Ystäväni Jussi jo varmaankin tässä kohdin odottaisi ja miettisi hiljaa mielessään, mikä sinänsä ei ole hänelle ominaista, siis hiljaa miettiminen, niin siis sitä hän miettisi, että missä mennään, eikö yhtään alapääviittauksia tai seksuaalista häirintää, täysin ilman huumoria joka ei jätä miehen mielestä arvailujen varaan mitään. No hyvä on Jussi. Kerronpa nyt muutaman havainnon.
Hetki sitten minut ohitti nuori nainen. Ei, en katsonut perään sillä sehän ei olisi ollut soveliasta. No tietenkin katsoin. Roineen armaiset aallot.. Sopimatonta käytöstä sanoisin. Mitenköhän muuten kävisikään oikeudessa? Vanhalla miehellä jäi hengitys kesken, sydän löi muutaman ylimääräisen ja seurauksena tajuttomuus. Ameerikassa siitä saisi miljoonia.
Mutta ei meillä Suomessa, enpä usko. Sanonpa sen että elämä on.
Tikkurila. Taidanpa nyt jo vaieta ja keskitynpä havainnointiin. Kiitos seurastasi.
Junassa 3.1.2009
Olen palannut paikalleni. aamujunaan. Nurkkapöytään ravintolavaunussa, nautin vanhan hyvään tapaani posliinista, siis oikeasti kahvimukista ei miistän kierrätyspahvista.
Junavuorona tämä on varsin hiljainen, armaasta kotikaupungistani, Riihimäeltä, ei tullut enää kuin kahdet tutut kasvot. Joskus oli paljon enemmänkin, mutta tuo kansakuntamme vitsaus, iänikuinen kiire, on saanut heidät vaihtamaan nopeampiin juniin. Toki VR on tehnyt osansa, vähemmän miellyttäviä ravintolavaunuja ja ylipäänsä pikajunavaihtoehtoja. Paikallisjuniin sullotaan yhä suurempia väkijoukkoja, siellä todellakin voit tietenkin tuntea lähimmäisesi, lähempänä kuin haluatkaan.
Mutta nyt takaisin tähän aamuun, joka on kolmas armon vuonna 2008. Ja ennen kaikkea tähän junaan. Ei niin mitään mielenkiintoista. Pari venäläistä kulkemassa ulkoilupuvun muodikkaissa housuissaan, rytmittävällä kahinalla ohittivat tämän paikan jo ties monennenko kerran. Kuulin heidän siis puhuvan, mistä muuten olisin voinut päätellä, tuskin hajuvesipilvestä. Tuskin.
Hei tämä on todellakin tylsää. Missä ovat honottavat ihmiset, missä bob marley -pipoinen nuori mies julistamassa marihuanan turvallisuudesta verrattuna tupakkaan. Helvetti soikoon henkilökuntakin on tänään niin sävyisä, junaemäntä eleetön mutta ystävällinen, konduktöörikin peruspositiivinen. Järvenpää, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Lisää kahvia, kiitos!
Hei minusta enää ole tähän. No en tiedä onko ollut aikaisemminkaan, mutta ennen sentään viihdyin näppäimistöllä. Nyt tämä on jotenkin väkinäistä, lähes epätoivoista pälyilyä, toivoa siitä että joku antaisi herätteen. Mutta ei, ei tänään.
No josko runosen saisin ulostettua.
Siinä istuin,
hiljaa.
Kiskot pitivät
minut hereillä
uni olisi lie muuten
vallannut
tylsyyteen ei kait
kuolla voi
vaikka mielessä
kuinka soi
miksi ei tapahdu mitään.
No ei tullut siitäkään mitään, luovutan.
Junavuorona tämä on varsin hiljainen, armaasta kotikaupungistani, Riihimäeltä, ei tullut enää kuin kahdet tutut kasvot. Joskus oli paljon enemmänkin, mutta tuo kansakuntamme vitsaus, iänikuinen kiire, on saanut heidät vaihtamaan nopeampiin juniin. Toki VR on tehnyt osansa, vähemmän miellyttäviä ravintolavaunuja ja ylipäänsä pikajunavaihtoehtoja. Paikallisjuniin sullotaan yhä suurempia väkijoukkoja, siellä todellakin voit tietenkin tuntea lähimmäisesi, lähempänä kuin haluatkaan.
Mutta nyt takaisin tähän aamuun, joka on kolmas armon vuonna 2008. Ja ennen kaikkea tähän junaan. Ei niin mitään mielenkiintoista. Pari venäläistä kulkemassa ulkoilupuvun muodikkaissa housuissaan, rytmittävällä kahinalla ohittivat tämän paikan jo ties monennenko kerran. Kuulin heidän siis puhuvan, mistä muuten olisin voinut päätellä, tuskin hajuvesipilvestä. Tuskin.
Hei tämä on todellakin tylsää. Missä ovat honottavat ihmiset, missä bob marley -pipoinen nuori mies julistamassa marihuanan turvallisuudesta verrattuna tupakkaan. Helvetti soikoon henkilökuntakin on tänään niin sävyisä, junaemäntä eleetön mutta ystävällinen, konduktöörikin peruspositiivinen. Järvenpää, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Lisää kahvia, kiitos!
Hei minusta enää ole tähän. No en tiedä onko ollut aikaisemminkaan, mutta ennen sentään viihdyin näppäimistöllä. Nyt tämä on jotenkin väkinäistä, lähes epätoivoista pälyilyä, toivoa siitä että joku antaisi herätteen. Mutta ei, ei tänään.
No josko runosen saisin ulostettua.
Siinä istuin,
hiljaa.
Kiskot pitivät
minut hereillä
uni olisi lie muuten
vallannut
tylsyyteen ei kait
kuolla voi
vaikka mielessä
kuinka soi
miksi ei tapahdu mitään.
No ei tullut siitäkään mitään, luovutan.
