Thursday, March 31, 2005

 
Ruskeat silmät.

Hymyilevät minulle, kaunista.
Hetken olen jossain. Korkealla.

Perk.. Katto!

Pudotus. Ei sattunut!

Huulilla puna,
- ei en tunnista sävyä.
Minulla on sininen talo.

Sarastus,
värisävy Tikkurilan värikartasta.
Numeroa en muista.

Kauniit kasvot, ajattelen.
Hänellä.

Ohuet ranteet,
tajuan paenneeni katsetta.

Ei, en halua näyttää hämmennystä,
onneksi ei tarvitse seistä.

Polvet vetelinä, se olisi niin vaikeata.

Sanaakaan ei ole sanottu.
Vieraisiin pöytiin ei sovi huudella, joku joskus senkin typeryyden
on iskostanut mieleeni.

Lasken katseeni omiin käsiini, hetkeksi.

Nähdäkseni kauniista kaartuvan takapuolen
loittonevan.

Ensi kerralla en ole yhtä hidas. Ajattelen typertyneenä omaan
saamattomuuteeni. Tietäen ehkä jossain sisimmässäni, että
ensi kertaa ei tule.

Ei hänen kanssaan.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?