Saturday, January 05, 2008

 

Aamua

Olen palannut paikalleni. aamujunaan. Nurkkapöytään ravintolavaunussa, nautin vanhan hyvään tapaani posliinista, siis oikeasti kahvimukista ei miistän kierrätyspahvista.
Junavuorona tämä on varsin hiljainen, armaasta kotikaupungistani, Riihimäeltä, ei tullut enää kuin kahdet tutut kasvot. Joskus oli paljon enemmänkin, mutta tuo kansakuntamme vitsaus, iänikuinen kiire, on saanut heidät vaihtamaan nopeampiin juniin. Toki VR on tehnyt osansa, vähemmän miellyttäviä ravintolavaunuja ja ylipäänsä pikajunavaihtoehtoja. Paikallisjuniin sullotaan yhä suurempia väkijoukkoja, siellä todellakin voit tietenkin tuntea lähimmäisesi, lähempänä kuin haluatkaan.

Mutta nyt takaisin tähän aamuun, joka on kolmas armon vuonna 2008. Ja ennen kaikkea tähän junaan. Ei niin mitään mielenkiintoista. Pari venäläistä kulkemassa ulkoilupuvun muodikkaissa housuissaan, rytmittävällä kahinalla ohittivat tämän paikan jo ties monennenko kerran. Kuulin heidän siis puhuvan, mistä muuten olisin voinut päätellä, tuskin hajuvesipilvestä. Tuskin.
Hei tämä on todellakin tylsää. Missä ovat honottavat ihmiset, missä bob marley -pipoinen nuori mies julistamassa marihuanan turvallisuudesta verrattuna tupakkaan. Helvetti soikoon henkilökuntakin on tänään niin sävyisä, junaemäntä eleetön mutta ystävällinen, konduktöörikin peruspositiivinen. Järvenpää, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Lisää kahvia, kiitos!

Hei minusta enää ole tähän. No en tiedä onko ollut aikaisemminkaan, mutta ennen sentään viihdyin näppäimistöllä. Nyt tämä on jotenkin väkinäistä, lähes epätoivoista pälyilyä, toivoa siitä että joku antaisi herätteen. Mutta ei, ei tänään.

No josko runosen saisin ulostettua.


Siinä istuin,
hiljaa.

Kiskot pitivät
minut hereillä

uni olisi lie muuten
vallannut

tylsyyteen ei kait
kuolla voi

vaikka mielessä
kuinka soi

miksi ei tapahdu mitään.




No ei tullut siitäkään mitään, luovutan.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?