Yhdentahden

Hetken jo luulin, että ajatus hiipii pääkoppaani. Vaan taisi ollakin myrskyä edeltävä tuulahdus ikkunanvälistä. On se kyllä melkoinen keli, ulkona siis. Ei kai se keli sisälle vaikuta kun pitää ikkunat säpissä. Olikohan mulla kellekään mitään asiaa tänään? Sanomista?

Tulisikohan tähän väliin runon tynkä tai no muutama sananen sattumista - ei en ole keittoa syönyt.

No ei tullu... enempää en uskalla äkistää, tulee vielä housuun.

Aamujunassa hörppäsin tapani mukaisesti annoksen erittäin hyvää kahvia, no pakkohan sen on olla hyvää, siis 1,70€ kuppi. Tai no pahvimukillinen, Mutta pakkohan sen on hyvää olla... tuolla hinnalla. Eikä se kyllä kummoista ollut, väljähtänyttä ja hetkessä kylmän puoleista. Kyllä mä sen join. Nuuka. Tyttö oli kyllä kaunis. En... en ollut rähmiä silmistä pois pyyhkinyt, mutta muistan sen jo äänestä, sellainen sirkuttaja. Olikohan sillä kuukautiset? Ai miten niinkö? Ääni ei hymyillyt, kyllä minusta ääni voi hymyillä. Saattoihan se olla niinkin oli saanut taikka jäänyt saamatta.... Se on kanssa kyllä ihme juttu, kuinka sekin vaikuttaa... siis saaminen ja saamattomuus. Ehkä hän olikin vain väsynyt aikaisesta heräämisestä. Mistäs minä sen tietäisin?
Kysyähän tietty olisin voinut. Vieras ihminen. Olisi varmaan pitänyt tarjota sille kakskytsenttistä, vähän makeata suuhunpantavaa siis, sen verran sellainen konvehti maksaa. Olen kyllä huomannut että sillä kakskytsenttisellä saa ihmiselle helposti hyvän mielen.

No se senteistä...

No nyt alkoi iltapäivän väsymys, eikä oo edes iltapäiväkahviseuraa tyrkyllä. Yksinäistä.
Ihmisten keskellä.

Taidankin mennä katsoon tonne alakertaan, että irtoisko... hymy edes, kevyen naurahduksen saattelemana - kunhan ei vaan naukaise. Kerran tuli kohdattua naistentansseissa oikea kurnau, Tiedän olihan se yllätys minullekin, että tuli mua hakeen tanssimaan. Eka kerta, siis jokseenkin neitseellistä sanoisin, olleen silloin.
Kappale oli joku vanha Anka, muistaakseni. Siin laulettiin jotenkin niin et "juu aar mai destinii, juu aar mai ounli van" tai sit se oli joku ihan muu biisi. Oliskohan se muuten ollutkin sokea, kun mua tuli hakeen. Kuuro se ainakin oli, vai olisko vaan muuten tykännyt kävellä varpaillani saksalaisen marssin tahtiin.

Niin siis miten niin kurnau... no kun se koko aika korisi korvaan, ihan kuin ois kissa kehrännyt vai olisikohan se ollutkin lähempänä kiviporaa... No hyvät oli siis tärinät kuitenkin.

Mut nyt mä lähden vonkaan...