Yhdentahden

Lattialla, nokare voita, ei ei, voimariinia, ja vieläkin väärin, siis Oivariiniä. Murentunutta leipää, näkkiä, pieni pyöreä punaisella etiketillä. Tiedän.

Tervetuloa kotiin, kertoo tölkkien rivi, sinivalkoinen.

Olen onnellinen. Isä. Aamen.

Päivä meni hyvin. Viikkopalaveri oli antoisa, kyllä. Paikka oli eri kuin aikaisemmin, nyt ei kuulunut murteella puhuttua suomea. Kaikesta henki suomalaisuus. Musiikkia myöten. Olut maistui samalta, hyvältä. Lamppujen varjostimet käytännöllisiä, no hei jos sillä pystyy raastamaan vaikkapa porkkanaa, salaatiksi. Ei ole monessa paikassa tuotakaan hoksattu, ajattelin.

Hiljaista.

Enpä aiemmin ollut huomannut sitäkään, että Koffin pyyhekin voi olla osa eroottista liikettä.
Ei en minä tuijottamaan jäänyt, tietenkään. Häipyi kulman taakse.

Jäin ajatuksieni vangiksi. Kunnes kaverit herättivät. ”Meni jo!” ” Juu, mikä?”

Sitten puhuttiin melkein työasioita, hetken.

Kauniit silmät! Hymyssä jotain tuttua ja tuntematonta. Nähtyä kuin toiveunta.

Juu ja kaksikymmentä vuotta sitten aika olisi ollut, ehkä. Päästä iholle.

Ajatus pätkii, vieläkin. Vaikenen.