Yhdentahden

Sormi tiukasti nenässä, klöntti vihertävä kertoo vapauttavan viestin, minulle. En ole allerginen. Kurre juoksee persus harmaana, naapurin mustavalkoinen kollikissa kyydinantajana. Mieleen tulee vanha vitsi karhusta joka pyyhki oravalla perseensä, paitsi etten muista miten se menee. Vanhus.

Minulla on Ystävä! Päättelin luettua sähköpostiini tulleen viestin "Ollaan vain Ystäviä!" Hieno homma, niitähän ei ole koskaan liikaa, ja nyt minulla on jo yksi.
Mitähän eroa on ystävällä ja vain ystävällä, mietin. No tokkopa niillä mitään olennaista eroa voi olla, ystävä on ystävä vaikka voissa paistaisi, ihmissyöjien vanha sananlasku, oletan.

Mistä tunnet sä ystävän? No joskus olen kuullut laulun aiheesta. En muista koska, vanhus. Antaako ystävä, jos pyydät? Ottaako ystävä, jos tarjoat? Jos osaisin niin kirjoittaisin Ystävä-runon...

Se menisi näin,

Ystävä,
olet tukeni
olet turvani

kuuntelet ja
kuulet

sinetöity salaisuuksistain
on sinun
huulet

Annat minulle
oikeuden olla olkasi,

kuunnella ja
kuulla

Uskot, kuten minäkin,
ystävyytemme on
kuin kataja,

taipuu taakan alla
vaan taitu ei,
nousee pystyyn,
uudestaan.

Ystävä.


Tässähän jo itsellä kyynel tirahti, Se ei kyllä sovi miehelle!

Ihan outoa! Siis kaikkien näiden vuosien jälkeen!
Huh!