Yhdentahden

Jaahas se ompi taasen uusi vuosi ja uudet kujeet. Paskat. Laukaistua tuli tykki(kin).
Toivekappaleena soi kutrihelenan Tähtitaivas, tiedättehän, anna mulle... Melkoinen siveyden sipulin vonkausbiisi. No hengissä selvittiin ja arki on käsillä.

Ihmiset siunailee, tokko ne oikeasti on mitään tosi uskovaisia, mun työmatkojani. Turhaan. Yritän kertoa lyhyesti tästäkin aamusta, junassa. Kun eihän tää oikeasti ketään kiinnosta... Hei nythän muhun tarttuu joku varsinassuomalaisten vähättelevä puhetyyli, et ei kai nyt kukaan kuitenkaan kun mähän oon vaan tällänen tavallinen, joo en edes yritä sillä pätkismurteella, jätän sen taitajille. Jotka sit tietty sanoon jotain.... "en mä ny mittä ossa..." Siis totta kai tää kiinnostaa kaikkia ihan vit... siis hit... paljon! Mut nyt siis aamuni junamatkalle, teretulemast.

Asemalaiturilla liukasta, nyt ymmärrän sanonnan päästä liukkaille. Totean itselleni auttaessani harmahapsisen mummaraisen matkatavaroita ulos junasta. Juu ihan vaan kohteliaisuudesta. (Kiire kahville!). Pipo pois päästä, kun kerran sisätiloihin mennään, jotain on jäänyt mieleen jostain joskus. "Hyvää huomenta! Kahvi kiitos!"
Vastauksena "Saako olla kahvipullaa?" Ääni määkii sisuskaluihini asti, juu ei värähdä! "Ei kiitos!" Asiakaspalvelua parhaimmillaan sain kokea, ei kertaakaan edes katse kohdannut. Huh nyt istumaan omaan pöytääni! Tuttuja naamoja alkaa valuun vaunuun, ai miten niin valuun... no sanotaan et vähemmän energisesti hiihtämään.
Pariskunta, jossa isäntä joskus jopa hymyilee, heittää huomenet. Rouva on kuten tavallista, hapan. Säälipisteiden keruussa tuolle kaverille ropisi kyllä aimo määrä.
Miettikää nyt, vaimo (oletan) joka on niin hapan että epäilempä persettään käytetyn joskus hapankorppujen pajatsona. Mä kyllä tykkään hapankorpuista. Oikeasti.

Kauimmaisessa pöydässä istuu pitkältä tulleita. Ai mistä päättelen? No jos kaverilla on Bob Marley -pipo päässä (sisällä!), puhuu ruohon polttamisesta ja kertoo kuinka heillä Oulussa homma hoidetaan, niin onhan se sit aika pitkältä tullu. Reppana. Seurueessa kaksi tyttöä, väittelyä alkoholin ja ruohon suhteellisista vaaroista. Onneksi käyttävät ääntä, ettei jää muillekaan epäselväksi kumpi on kumman kannalla.
On se hienoo kun on noin paljon tietoo, siinä kuulkaas heiteltin stakesit ja kaikki mahdolliset instanssit peliin. Poika voitti, tyttö luovutti. Kauan Eläköön Jamaika!

Sitä mietin että onkohan toi kaikki totta vai onko se vähän niinku aikanaan kun yksi kaveri kehui olevansa todellinen holmes, niin sit kuitenkin kun kysyttiin siltä ihan suoraan että "Saitko?" No vastaus oli et "Joo sain mä vähän!" Hei miten voi saada vähän, eikö sitä joko saa tai sitten jää ilman. Vähän samalta tuntui tuonkin pojan jutut, oli ehkä nähnyt isän levyhyllyssä Bob Marleyn levyn ja laittanut äidin kutoon pipon pakkastalvea varten.

Sit onhan kyydissä muitakin, kuten esimerkiksi teeveestä tuttu poppanen tai joku... Pieni kokoinen mies, viikset ja aivan helvetin kulunut salkku. Usein olen hänet nähnyt sauvoittelemassa, rullat jaloissa. Siinä tulee lisää senttejäkin, pituuteen.
Hieno harrastus ,muille.

Viereissä pöydässä istuu, tai oikeastaan nuokkuu yksi nuori mies. Kevyesti kuorstaten, karvapielitakki tiukasti kiinni ja kyllä- pipo päässä.

Voi helv.... nyt poika rusautti kyllä unissaan housuunsa.
Saipa tälläkin matkalla kaikki aistit osansa, kuulo, näkö ja vielä hajukin.
Tuntoa odottelen huomenissa.